Tämän lahjan antaja on ehkä kuullut englannin ääntämystäni ja todennut sen toivottomaksi. No, yritän petrata kielitaitojani. Sikäli mukava lahja, kun en saanut syksyllä aikaiseksi lähteä jatkamaan englannin opiskelua.

Joululahjaksi saatiin viinilaseja (ja pullo viiniä).

Yksi joululahjoista oli käsi- ja jalkavoide. Tulevat tosiaan tarpeeseen.

Vietettiin joulua Ylämaalla. Ilma oli tosi kylmä ja kaiken kukkuraksi vatsatauti iski, ensin minuun ja sen jälkeen Tiinaan, Mikkoon, Artoon ja Päiviin. Miksi ihmeessä taudilta välttyivät mamma, Olli ja Risto?

Lumipalloheisipuu pihallamme.

Kaunista.

Miulla ei ollut tänä vuonna edes oikeata joulukalenteria. Tällainen kortti vain. Onneksi Tiina oli lähettänyt sähköpostiin mukavan 'Mielensäpahoittaja' joulukalenterin.

Harmittaa, kun olen tällainen mattimyöhänen, joka joulu lahjojen osto ja paketointi jää ihan viime tippaan. Joka vuosi päätän, että marraskuussa ostan kaikki lahjat. Ensimmäistäkään lahjaa ei ollut marraskuussa, tällä hetkellä (16.12.) suurin osa on ostettu, mutta vielä pitää lähteä kaupungille tungokseen. Paketointi onkin oikeastaan ihan kivaa.

Tämä iloinen enkeli roikkuu keittiössämme.

Jaettiin jo vähän joululahjoja, ja minä sain Yatzy-pelin. Pari peliä pelattiin ja täytyy kehaista, että kumpaakaan en hävinnyt.

Riston saama joululahja.

Sain lauantaina jo ensimmäisen joulukortin. Tiina päätti kai säästää ja antoi kortit meille, Ollille ja isoäidilleen suoraan käteen. No, 3 x 55 senttiä on 1,65 euroa. Eikä tarvinnut edes hakea postilaatikosta.

Pikkuhiljaa alkaa olla joulun tuntua, ovikoristeen sain paikalleen tänään. Siinä hiihtävä tonttu toivottaa hyvää joulua kaikille meille tuleville.

Sain jo toissapäivänä paketin salaiselta kirjaystävältäni. Paketti sisälsi kaksi lankakerää, kirjan, heijastimen ja kortin. Siis pehmeä paketti. Heijastin laitetaan heti heilumaan, kirjaa aletaan lukea heti kun edellinen loppuu ja lankakeristä... voi kuinka mukavaa miettiä, mitä niistä rupeankaan neulomaan, luultavasti huivi niistä tulee. Hieno paketti lukevalle ja neulovalle ihmiselle. KIITOS KIITOS !!!

Keikuin keittiöjakkaralla ja asensin jouluvaloja kuistille. Valot syttyivät enkä pudonnut jakkaralta.

Saipalla on tänään (9.12) vieraspeli Ilvestä vastaan. Tilanne oli äsken, kahdeksan minuutin jälkeen 1-0. No, pelihän on vasta alussa.....

Vähän jouluista rekvisiittaa. Muistan, että ennenvanhaan hyasintissa oli aika vahva tuoksu mutta voi olla jalostuksen tulos, kun tuoksu on melko mieto ainakin tässä yksilössä.

Kehuvat hyväksi tätä ohjelmaa mutta miulle ei kyseinen sarja ole vielä auennut.

Tämän komean pöllökortin sain salaiselta kirjaystävältäni.


Aika kaunis tuo luminen maisema.

Mainoksia tipahtelee melko tiheään tahtiin näinä päivinä.

Kynttelikkö piti kaivaa esille. Loistakoon nyt tuossa ikkunalla ainakin seuraavan kuukauden ajan.

Tänään kävin Lauritsalan kirkossa Kaukaan laulumiesten adventtikonsertissa. Olen marraskuun aikana harrastanut mitä suuremmassa määrin konserteissa käyntejä. Yhteensä olen käynyt viidessä konsertissa: Teija Immonen Ruokolahdella, Hannu Lehtonen ja Jaakko Ryhänen Lappeenrannassa, Mari Palo, Jyrki Anttila ja Seppo Hovi Imatralla ja Kaukaan laulumiehet Lauritsalassa.

Vasemmanpuoleiseen pipoon olen luonut ihan liikaa silmukoita. Tähän tekeleeseen mahtuisi ainakin kaksi päätä. Jos tätä blogia lukevissa on isopäisiä ihmisiä, niin tästä saa pipon omaksi.

Kylläpä on viinille keksitty hyvä nimi!! Ja hyvää oli viinikin.


Tervetuloa torttukahville!

Nyt tämä viikolla ostettu joulukaktus on avannut jo muutaman kukan.

Käytiin äitin kanssa yhtenä päivänä shoppailemassa ja yhdestä kaupasta tarttui tällainen joulukaktus mukaan.

Käytiin eilen Jaakko Ryhäsen ja Lappeenrannan Rakuunasoittokunnan syyskonsertissa Lappeenranta-salissa. Kylläpä on miehellä ääntä!!!

Kohtapuoliin valmistan iltateetä.

Sain tänään lämpöisen paketin, joka sisälsi William Kennedyn Liekki rinnassa, vihreää reilun kaupan teetä, kaksi kynttilää ja pöllökortin (joka puuttuu tästä kuvasta). Ihastuttava paketti, kaikki tyynni lämmittäviä asioita, kirjan nimikin sopii teemaan. Suurkiitos SKY!

Saimaan kanavaa iltahämärissä.

Seuraava toimenpide kun tästä koneelta lähden, on kynsien lakkaus.

Aina silloin tällöin tarvitsen tätä opusta. Tämä on jo vanha, selkäosasta teipattu, mutta hyvin se on minua palvellut.

Piti ostaa joulumerkkejä, vaikka niitä ei vielä tarvitsekaan. Olen nimittäin vähän postimerkkihullu. Vaikka ei olekaan sen suurempaa merkitystä, millainen postimerkki kortissa tai kirjeessä on, valitsen aina mielestäni kauniit merkit.

Kahvia tulee juoduksi ihan liikaa. Ehkä välillä voisi siirtyä teehen.

Ensilumi 18.11.2010. Vaikka kesäihminen olenkin, oli tosi kiva kun maisema valaistui kerralla. Ja oli mukava kun ei tarvinnut lähteä minnekään auton kanssa. Auto ja talvi on paha yhdistelmä mielestäni.

Ostin pari lyhtyä. Alkaa olla jo pikkuisen joulun tuntua.

Laskuja, laskuja, tänään kaksi kappaletta.

En erityisemmin pidä siitä, kun eri järjestöt lähettävät joulukortteja ja tilisiirron. En koskaan maksa laskua enkä lähetä kortteja.

Hotelli-ja ravintolamuseon tiedotuslehti. Olipa mielenkiintoinen julkaisu.

Ostin kalenterin ensi vuodeksi Tiinan ystävältä. Olisin varmaan muutenkin tukenut nuorta taiteilijaa mutta yksi syy ainakin oli se, että tässä kuvassa on Tiinan selkä, siis tämä istuva henkilö.

Näitä kai pitäisi syödä tähän vuodenaikaan.

Meillä on Ylämaalla joulukaktus, jossa on pienet nuput nyt. Se on todennäköisesti kukkinut ennen joulua. Viime vuonna tämä oli aivan loistavan näköinen. Syy siihen, että tämä kukoistaa on se, että kukaan ei ole kastelemassa tätä liikaa.

Meillä on seinällä KIEKAUS-kalenteri. Siinä on ihanat runot ja tosi kivat kuvat. Kalenterin ovat tehneet Heli Laaksonen ja Katja Keskitalo. Kuvat ovat Jari-Jukka Nippalan.

Tein yhtenä päivänä ruokaa. Sikäli harvinaislaatuista, koska meillä Risto yleensä on kokki. Niin, tein siis perunalaatikkoa jossa oli jauhelihaa ja sipulia (paljon).

Tässä viimeisiä tekeleitä. Sukan kutomisessa on se pieni hankaluus, että pitää kutoa toinen ainakin suunnilleen samanlainen kappale. Siksi varmaankin neulon mieluummin kaulahuiveja.

SARVIKUONO
Sarvikuono tahtoi autolla ajaa.
Näet harvoin näin villiä kaasuttajaa:
hän torvella soitti
ja ohjatakin koitti,
kello kymmeneltä jo kyseli korjauspajaa.

SINÄ JA MINÄ
Sinä ja minä yhdessä niin,
puisella kengällä seilattiin.
Kun me saavuimme Hollantiin,
kenkä oli täynnä vettä vaan.
Kun me saavuimme Espanjaan,
kenkä oli tyhjä kerrassaan.

Runot on poimittu Kirsi Kunnaksen suomentamasta kirjasta 'Kuka on nähnyt tuulen'. Sarvikuono on Georges Duplaixin mukaan ja Sinä ja minä on tanskalainen kansanruno. Ihastuttava kirja!

Tiina toi kaksi kirjaa luettavaksi, Leena Lehtolaisen ja Anja Snellmanin.


Kuukauden alun kohokohtia on uuden Iisakin ristikoitten ilmestyminen.