Luin vastikään Sirpa Kivilaakson kirjan 'Satukuningatar Anni Swan' ja sen innoittamana piti lainata Iris rukka, jonka olen lukenut varmaan alle 10-vuotiaana. Kirja oli vieläkin aika surullinen, mutta ei enää itkettänyt niin kovasti kuin muinoin lapsuudessa. Olen sen verran yksinkertainen lukija, että tykkään onnellisista lopuista ja sellainenhan Anni Swanin kirjoissa yleensä on. Vaikeuksien kautta voittoon.
"Olen sen verran yksinkertainen lukija"
VastaaPoistaTuosta voit ihan hyvin jättää sanan "lukija" pois.
Aattelin itse kyllä jättää sanan yksinkertainen pois ja silloinhan lause kuuluu: Olen sen verran lukija! Tuo nyt ei kuulosta miltään...
VastaaPoista..tulipas lapsuus mieleen tuosta kannesta, kaikki ne kirjaston ihanuudet, joihin voi upota tuntikausiksi. Tosin nyt en taitais uskaltaa lukee niitä; pelottaa, että ne on kutistuneet ja haalistuneet samalla tavalla kuin lapsuuden SUURI kivi, jolle hädin tuskin onnistui kiipeämään silloin. Nyt se näyttää VAIN kiveltä, joka ylettyy vain vyötärölle (mikäli minulla on sellainen). Kyllä lapsuus oli ihanaa...
VastaaPoista